Kupillinen kahvia, ruska ja paljon aikaa.
Otsikko kertoo tämän päivän tunnelmat osuvasti. Ihana kun on syksy ja paljon aikaa.Päivittelytahti ei ole sen joutuisampi kuin aiemminkaan, kuten huomaatte. Kirjoituksia kuitenkin tipahtelee aina toisinaan. Lueskelen aina toisinaan muutamia blogeja ja haaveilen, että saisin itsekin perustettua päiväkirjan, jota jaksaisin myös päivittää. Mutta tunnen itseni - not gonna happen.
Mitäs täällä on ehtinyt tapahtua kahdessa kuukaudessa. Viime sunnuntaina tyttäremme kastettiin, nimi koko komeudessaan on Elle Marja Korhonen Olaussen. Oli mahtavaa saada vieraita Suomesta, haikeaa päästää heidät takaisin. Seuraavaksi on meidän vuoro vierailla Raahessa.
Sanoin juuri heipat ystävilleni, jotka lähtivät Roomaan lomailemaan. Paasasin ravintolavinkit ja muistin kertoa, että Colosseumille kannattaa hankkia lippu Palatinosta, koska siellä ei ole jonoja. Samalla lipulla pääsee sitten Colosseumille, saa kävellä jonon ohi ja näyttää pitkää nenää kaikille lippua jonottaville. Että nyt tiedätte senkin. Ja hitto, millainen matkakuume mulle nyt sitten iski! Johonkin on päästävä, pian! Jännittävää ajatella, millaista matkustaminen tulee olemaan pienen uuden perheenjäsenen kanssa. Taatusti aivan erilaista, muttei missään tapauksessa mahdotonta, enkä usko, että se on laadultaan huonompaakaan.
Minun punainen reissusuunnittelukirja on siis saanut kyytiä, kun olen kommentoinut unelmieni matkakohdelistaa uudesta perheenäitiperspektiivistä. New Yorkiin vauvan kanssa? Vai pitäisikö jättää Nykin matka myöhemmäksi? Madeira? Kaupunki vai maaseutu Sisiliassa? Pitäisikö harjoitella uudentyyppistä matkailua varovaisesti pienellä lomalla jonkin lähelle, vaikka Köpikseen tai Krakovaan?
Maailmalta vielä takaisin Olderfjordiin. Lauantaina tapahtuu jotain mielenkiintoista, kun margebeinfestin väki päästetään irti. Kyseessä on vanha perinne, juhla, joka järjestetään, kun porosaamelaiset ovat valmiita kesäsesonkinsa kanssa täällä ja ovat pian muuttamassa takaisin sisä-Finnmarkiin - Karasjoelle ja Kautokeinoon. Ohjelma on yksinkertainen; keitämme poronlihaa ja pottuja, ruokaa tarjoillaan niin kauan kuin sitä riittää, vodkaa kuluu paljon (viime vuonna ostin liian vähän ja kesken iltaa piti lähteä tyhjentelemään naapurien baarikaapit, se oli vähän noloa!) ja joikainto kasvaa joka drinkin jälkeen. Viime vuonna tunnelma oli katossa aina kello puoli kahteen saakka, jonka jälkeen porukkaa alettiin kantaa ulos poliisin ja ambulanssiväen toimesta. Tänä vuonna mielellään yritetään välttää ylilyönnit, mutta tunnelma on taattu.
Kenties palaan kertomaan tunnelmia margebeinfestin jälkeen - mikäli olen hengissä.

0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home