Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Tavallista Olderfjord-elämää

Kahtena edelliskeväänä olen alkanut nähdä kummallisia unia aina kun olen saapunut Olderfjordiin. Tämä kevät ei tuonut muutosta tilanteeseen, vaan joka aamu saa pöllämystyneenä ihmetellä, mistä mielikuvitus näitä unia aina repii. Unissani olen jo muun muassa esittänyt turisteille joulupukkia bikiniasussa puhuen samalla sujuvaa venäjää. Seuraavassa unessa keksin päätähuimaavan idean valmistaa rintaliivejä Norjan lippu -motiivilla, ja siitähän tuli toki myyntimenestys (en epäile, etteikö se voisi olla menestys myös todellisuudessa, sillä aika kummallisista tavaroista turistit saattavat olla kiinnostuneita. En kuitenkaan halua myymäläämme norskilippurintsikoita.)

Kesä ja sesonki alkaa tehdä tuloaan, vaikke siltä näytä, kun ikkunasta katsahtaa ulos. Tänään on tuullut ja tuivertanut, lisäksi sääherra on paiskonut taivaalta lunta. Se ei jää sentään maahan, mutta ei se ainakaan lumien sulamista tuntureilta ja metsistä edistä. Edelleen, kunhan kesäkuuhun mennessä sulaisivat.

Toinen suomalaisvahvistus on tänne jo saapunut, ja lisää Suomi-mafiaa tulee ensi viikolla tupaan. Mukavaa, kun ei tarvitse yksin pakertaa. Silti tuleva kesä myös mietityttää ja pelottaa ja epäilyttää. Uutta väkeä tulee paljon, reippaasti tietotaitoa on kadonnut niiden mukana, jotka eivät enää ole tulossa. Tiedossa on taatusti kummallisia ongelmia ilman ratkaisua. Väärinkäsityksiä ja virheitä, jotka tietävät huutoa. Parhaansa tekemistä ja itsensä ylittämistä, joista satelee toisinaan kiitostakin. Myös kivoja ihmisiä täällä tapaa. Olen tänä keväänä saanut jo italialaista ruokaa, kutsun vierailla Pariisissa, ja kahvit tarjotaan myös Orivedellä.

Tämä on normaalia Olderfjord-elämää. Täällä ollaan kaukana kaupunkielämästä, sivistyksestä ja mukavuuksista. Elämän pieniä iloja ovat retket tunturissa ja kuppi kahvia hyvän kirjan ääressä ilman kiirettä. Turistien kanssa saat aina aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, ja vieraista kulttuureista voi aina oppia. Toisinaan ystävällinen small talk on myös rasittavaa. Vaikka haluaisin, en voi olla jokaisen vierailijamme kaveri.
Ja ai niin. Suurta kateutta herättävät aina toisten työntekijöiden saamat kirjeet ja kortit. Minä olen tällä hetkellä johdossa, sillä eräs hieno matkamuistomyymäläkortti tänne jo saapuikin. Ottakaapa Susannasta opiksi!

posted by Heli @ 5:54 AM