Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Huokaus

Aina kesän alussa sitä tekee lupauksen, että pitää itsestään parempaa huolta kuin aiemmin. Että pitää mielenvirkeyden yllä olemalla sosiaalinen, ravitsemalla ruumista terveellisesti, ulkoilemalla, nukkumalla.
Sitä ravaa pitkin maita ja mantuja kieli vyön alla. Kun ei huvittaisi lähteä, patistaa, että hyvää se vain tekee kropalle sekä nupille.
Sitä yrittää vältellä työasioista puhumista vapaa-ajalla niin paljon, että niitä joutuu ajattelemaan koko ajan miettiessään, mistä ei voi puhua. Sitä välttelee menemästä työpaikalleen vapaapäivänä, vaikka todellisuudessa siellä on koko ajan, jos vain uskaltaa avata silmänsä.
Ja kun kello herättää liian aikaisin aamulla, sitä huutaa liian tekopirteästi: "Tästä tulee hyvä päivä!"

Mutta eräänä päivänä sitä kuitenkin istuu työpaikallaan liian väsyneenä kohottamaan kulmakarvojaankaan kysyäkseen itseltään, miten tässä jälleen kävi näin.
Tyttö on nyt vähän väsynyt.

Hyvin energiat silti oli mitoitettu juuri kesään riittäväksi, sillä nyt on myös sesonki ohitse. Ei enää monen tunnin turistibussiruuhkia, jolloin ei pääse edes vessaan. Ei melkein joka ilta respapuhelimen huutoa vielä sulkemisajan jälkeen tai keskellä yötä.

Kesän tietää olevan ohitse, kun työkaverit lähtevät pois ja minä jään. En tiedä, miksi on niin. Jälleen tutustuin moneen mainioon ihmiseen, sain kivoja kokemuksia, opin paljon. Asiakaspalvelu alkaa vaihtua mökkiremontiksi ja seinien maalaamiseksi. Ensi vuoden varaukset kolkuttavat jo ovella. Työ ei lopu, mutta vaihtelu on hyvästä.

En tiedä vielä, milloin tulen Suomeen. Joskus kuitenkin. Kun tulen, lepään kunnolla ja pitkään.

Ai niin. Mitäs hittoa. Joku meillä respassa oli käynyt kysymässä kollegaltani, onko hän se Korhonen, joka blogia kirjoittelee. Hm??

posted by Heli @ 3:03 AM