Kiire
Kiire ja stressi on ok vielä silloin, jos niitä kestää. Tunnustan toimivani tehokkaasti paineen alla, eli kun jätän jonkun asian viime tippaan, saan kuitenkin kohtuullisen kelvollista jälkeä aikaiseksi. Mutta jossakin vaiheessa kiire ja stressi kaatuu niin pahasti niskaan, ettei enää kykene mihinkään, ikään kuin lamaantuu täysin.Nyt alkaa tuntua siltä. Tykkään tosi paljon molemmista töistäni, eli pianonsoitonopetuksesta ja lehtikirjoittamisesta, mutta aikaa se vie. Tuntuu, ettei tiistaina ja torstaina ehdi mitään muuta tehdäkään kuin mennä pitämään pianotunteja. Viiden tunnin puhumisen ja laulamisen jälkeen on niin kuitti, ettei kotona jaksa tehdä kotitöitä. Koulua on jaksanut käydä syksyn mittaan aina vain laiskemmin ja laiskemmin. Tosin teinhän jo päätöksen, ettei opintoja nyt tarvitse pikamatkavauhtia suorittaa, mutta se vituttaa silti selitellä kaikille kyselijöille, että kun nyt ei ole aikaa, en vaan suorita niitä kursseja.
Jokaisena viikonloppuna minulla on kesän jälkeen ollut jotakin toimintaa. Joko ollaan oltu pelireissulla, olen kirjoittanut lehteen tai olen ollut joissakin kiekkotalkoissa. En välitä kamalasti joulusta enää tätä nykyä, mutta lupaan, että silloin aion nukkua!
posted by Heli @ 2:33 AM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home