Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Kumiveneristeily

Allekirjoittanut on täällä mieli virkeänä, mutta lihakset niin saakelin kipeinä kertomassa eilisestä kokemuksesta. Nääs oli eilen paikan "personalfestit" eli henkilökunnan virkistysilta.

Kyseessä oli kumiveneretki saareen (joskin minusta kumiveneristeily kuulostaa sekä oikeammalta että hupaisemmalta, joten käytän jatkossa sitä sanaa), saaressa grillailua ja chillailua ja sitten takaisin. En oikein tiennyt odottaa risteilyltä mitään - olin kuullut, että vene on iso, ja tukeva, ja menee lujaa ja että siellä on vaikea pysyä. No, aika hyvä kuvaus. Vene oli iso (veti helposti meidän 12 hengen porukan ja enemmänkin olisi mahtunut) ja tukeva ja lujaakin sillä pääsi. Riemukkainta antia sitten olikin se veneessä pysyminen. Sillä merellä toki keikuttaa, ja kun vauhti on kova, keikuttaa vielä enemmän. Koko sakki pysyttiin kyydissä veneessä seisten ja molemmin puolin tukinaruista kiinni pitäen. Mutta olihan ne hurjia aaltoja ja rysäyksiä, kun aallon harjalta vene jysähti suoraan seuraavaa aaltoa vasten. Tunnin rälläämisen jälkeen oltiin perillä.

Saaressa näimme upeita luonnon muodostamia kallioita ja luolia, olin ihan varma, että jossakin olikin ovi Narniaan, niin satumaista luonto siellä oli - juuri nouseva kuu tunturin takaa, heijastuva kuunsilta meressä, neonpunainen taivas muuttuen kelta-oranssiksi ja sitten laimentuen violetiksi, luonnon upeiksi muovaamia kallioita ja kaiken aikaa ympärillä ääretön rauha ja hiljaisuus.

Kuski lupautui kierrättämään porukkaa pienemmissä ryhmissä kerrallaan pienen lenkin, viedä "lentämään aalloille", mutta loppujen lopuksi vain kolme oli halukkaita lähtemään, allekirjoittanut mukaan lukien.. Vene oli kevyempi ja kuskin kaasukäsi ilmeisesti raskaampi, ja meno oli sitä luokkaa, että silmälasit pistettiin povariin (ja toivottiin niiden sïlyvän ehjinä) ja pidettiin köysistä pirun kovaa kiinni (ja toivottiin parasta, että pysyttäisiin veneessä.) Tosin oli meillä hyvät märkäpuvut huonoa onneakin varten. Voi hitto, miten paljon vaikeampaa olikin olla puolisokkona siinä älyttömässä lainerodeossa, kun ei nähnyt yhtään eteensä eikä voinut yhtään varautua, milloin jättiaalto lennättää veneen suurin piirtein ilmaan. Pari kertaa tasapaino petti kunnolla ja muutaman kerran ote lipesi köydessä, mutta tyttö pysyi silti veneessä. Kuski totesi, että pirun vaarallistahan tämä on, mutta hyväksi sydämelle. Tuon pikkuretken jälkeen ei meinannut enää lautanen pysyä kädessä, eikä riisit haarukassa, kun kädet tärisivät köysissä roikkumisen vuoksi.

Paluumatka saaresta oli todella nautinnollinen. Veneen keulassa keskityin vain maisemiin ja tutkimaan taivaan eri värejä, seuraamaan meren aaltoja, säilyttämään tasapainon ja kuuntelemaan kehoani. Toisinaan tekee hyvää päästä metsään kävelylle ja ajattelemaan, kutsun sitä omien ajatusten ulkoiluttamiseksi, mutta toisinaan on niin mahtavaa olla tekemättä mitään, mutta myös ajattelematta mitään.

Maalle kun päästiin, meinasi lentää nurin, kun ei enää keikkunutkaan. Menkää jokainen kumiveneristeilylle, jos sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus!

posted by Heli @ 6:06 AM