Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Opel alla ja akka ratissa

Ostin tossa vasta aivan mahtavan pirssin!!
Ostaessani tiesin, että käsijarrussa on vähän häikkää, keskuslukko ei toimi takaovissa, ajotietokoneen LCD-näyttö on aivan paskana ja vilkkuviiksessä on jotain omituista.

Mutta arvatkaapa mitä! Yhdellä reissulla pianotunneilta Pyhäjoelta tullessa kuskinpuoleinen sähköikkuna alkoi avautua itsekseen. Se rullasi alas, ja aina kun rullasin sen takaisin ylös, niin se saatana minuutin päästä rullautui taas alas. Aivan mahtava reissu kotiin, muutenkin oli pimeää kuin perkele, toinen etulyhty ei toiminut ja katse oli kyllä kaikkialla muualla kuin tiessä ja ympäristössä, kun taistelin sen hiton ikkunan kanssa. Ei muuta kuin romikselta uusi katkaisija, ja kas, nyt ikkuna pysyy kiinni niin halutessani.

Tänään olenkin sitten ollut varsinainen automekaanikko. Melkein kokonaan itse olen vaihtanut paitsi sen brakanneen etulyhdyn, myös epäkunnossa olleen vilkkuviiksen. Ruuvailin terävänä tyttönä kojelauden suojamuoveja auki ja kiinni, ja tunsin itseni varsinaiseksi asiantuntijaksi. Lisäksi olen tänään keskustellut autokorjaamossa autoni renkaiden suuntauksista ja aurauskulmista. Tiedän nyt minkämerkkistä öljyä Vekara syö, mistä ne voi tarkistaa ja mihin sitä voi lisätä. Vähän on mukavaa.

Jatketaan vielä autoaiheella. Viime tiistaina lähdin aivan pirunmoisella kiireellä töihin ja otin vähän evästä mukaan, jotta voisin matkalla vetää viinerin naamaan ja kahvia päälle. Tietysti jo heti Raahesta eteen kääntyi joku pirun rekka ajamaan kahdeksaakymppiä. Minä siinä evästelin, mutta kun alkoi satasen pätkä ja hyvä ohituspaikkakin tuli, laitoin kahvikupin syliin jalkojen väliin, pullan suuhun, vaihdoin vaihteen neloselle ja lähdin ohittamaan. Kun pääsin rekan rinnalle, puhelin alkoi soida vänkärin penkillä. Ei hätää, vastataan puhelimeen... Otin viinerin suusta vasempaan käteen ja aloin oikealla kurottaa puhelimeen. Ehdin juuri painaa vastausluuria, kun huomasin, että kahvini sylissä alkaa uhkaavasti kaatua. Siirryn vasemmalla kaitsemaan sekä kahvia sylissäni, että viineriä kädessäni, pidän puhelinta olkapäällä korvallani ja yritän oikealla kädellä ohjata autoa - muistakaa että olin edelleen ohittamassa. Tulos: kännykkä tippui kahviin, kahvi kaatui housuilleni ja poltti jalkojani, ja meinasin ajaa ojaan, kun nopealla liikkeellä yritin korjata kännykkää kahvista ja kahvia housuilta sekä autonpenkiltä. Puhelu ei edes katkennut, ja siinä yritin sitten hillittömästi nauraen suorittaa ohituksen loppuun ja samalla kertoa isälle, mitä äskettäin oikein tapahtui. Lisäksi koko loppuillan sain hysteerisiä naurukohtauksia soittotunneilla.

(Kuka haluu tulla mun kyytiin?)

posted by Heli @ 9:21 AM