Home sweet home
Kotona ollaan!Kotiuduin myöhään sunnuntai-iltana ja nyt ollaan vajaa viikko jo sitten kotoiltu täällä. On ollut niin kiire, etten aiemmin ole ehtinyt kuulumisia kertoa. Kotimatka sujui mukavasti, vanhempani tulivat Norjaan perjantaina, lauantaina katselimme vähän paikkoja ja sunnuntaina lähdimme aikaisin kotiin. Oli kiva, ettei tarvinnut viiden kassin kanssa körötellä kahtatoista tuntia bussissa.
1100 työtuntia neljässä kuukaudessa on ihan reilusti?
Kotona viikko on alkanut reippaasti. Kiire on ollut työn sekä koulun kanssa, ja joukkueen juttujakin on vähän pitänyt katsoa, etenkin Raahessa järjestettävän tyttökiekkopäivän tiimoilta. Kahvitellakin on saanut kavereiden luona. Mutta mukavaa vain, että on heti paljon aktiviteettia, eikä löhöilyyn ole paljon aikaa - voisi muuten jäädä päälle.
Tänään oli sitten ekat jääreenit, joita olen odottanut kuin kuuta nousevaa. No, ihan ensiksi kaadoin kahvikuppini täysin puhtaiden varusteideni päälle. Siis millä hiton todennäköisyydellä pahvisesta kahvikupista repeää sanka JUURI vastapestyn varustekassin päällä?! Että sellanen avaus kiekkokaudelle - tämä ei varmaan voi sattua kuin Korhoselle.. Siitä huolimatta, että polvisuojat tuntuivat omituisen leveiltä ja kypärä vinolta, reenit meni ihan kivasti, ja aivan yllättynyt olin, että niinkin hyvin pysyin luistimilla. Viikon päästä lisää.
Niin. Ensi viikolla sitten alkavatkin työt toden teolla. Pianonsoitonopetusta kolmena iltana viikossa, ja joka päivä autolla-ajoa puolisen tuntia ennen ja jälkeen. Tavallaan kivaa. Autolla ajaessa ehtii mietiskellä kaikenlaista, ja tämän laskuopin mukaan minulla on kolme tuntia viikossa vapaata aikaa filosofoida. Toisaalta taas mieleen tulee myös syksyn hämärät ja hirvet, vähän pelottaakin. Toivottavasti Norjan poroväistely opetti edes jotain, siellä niitä oli pitkin teitä ihan koko ajan.
posted by Heli @ 12:49 PM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home