Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Kipu

Kipuun voi näköjään turtua. Oikeastaan ei tunnu paljon miltään, että polvi ränkkää koko ajan, on turvoksissa, kipuilee. Eikä oikeastaan tunnu erityisen pahalta sekään, että kun suoristan selkääni, se jotenkin pingottuu oikealta puolelta, lihasjäykkyyttä.
Selkäranka rutisee kuin vietävä, kun vähän venyttelen sitä, ja niskasta kuuluu aamulla komeat paukahdukset. Olkapää paukkuu, ranteet naksuu, nilkat muljuu ja polvi lonksuu. Yläkropan liikkuvuus on olematonta, eikä muutenkin koko tyttö on yhtä rento kuin rautakanki.

Tarviiko tässä enää miettiä, miksen nuku?

Aika pelottavaa. Kun olisikin aikaa ja rahaa, varaisin ajan naprapaatille, hierojalle, hankkisin salikortin, venyttelisin joka päivä tunnin. Koska aikaa ja rahaa ei ole riittävästi, en tee noin. Totuus silti on, että voisin tehdä paljon enemmän oman kroppani hyvinvoinnin eteen töitä, ja se on tehtävä. Nyt hiihtolomalla aloitan todellisen kuntoiluviikon, ja yritän saada selän krampit ja lihasjännitteet aukeamaan sieltä.

posted by Heli @ 3:00 AM