Trollholmsund
Ei enää yksinäisiä työpäiviä! Sain tänne jo Satun ja Heidin työkavereikseni, eikä enää tarvitse jutella yksikseen pehmoleluille tai trollifiguureille. Eräänä perjantaina me kolme trollia otimme ja lähdimme katsastamaan lähellä sijaitsevan Trollholmsundin.Paikan tarina on ihana. Upeanvalkeaa dolomiittikiveä kantaneet trollit eivät ehtineet luolaan ennen auringonlaskua, ja kivettyivät patsaiksi. Trollholmsundissa olikin upeita kivipaadeja, joiden melkein uskoi joskus olleen kiviä kantavia peikkoja.
Tiedättekö, kun sanat eivät riitä kertomaan maiseman kauneutta, hetken tyyneyttä, kehon ja mielen harmoniaa. Niin kovin tahtoisi kertoa siitä hetkestä, kun laittoi silmät kiinni ja kuuli jäämeren aaltojen iskeytyvän rantakivikkoon. Kun aika ja paikka menettivät merkityksensä. Sellainen olo tulee täällä niin usein. Olisi paljon kerrottavaa, muttei sanoja.
Olen minäkin toimittaja.
posted by Heli @ 2:33 PM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home