Mullon tankopyörä ja kämpässä enemmän työkaluja kuin meikkejä!

Keikka

Kun on selvänä, kuskina, kuuntelemassa jotain kapakkakeikkaa, eteen änkäytyvät taatusti kuppilan isoimmat miehet, jotka alkavat sitten tapella ja hyppäävät syliini. Viime sunnuntaina Klamydian keikalla sain kyynärpäästä ja nyrkistä leukaani, sekä tuopillisen olutta päälleni. Siis tuopillisen. Itse asiassa tuntuu, että silmälaseissa ja hiuksissa on sitä perkeleen kaljaa vieläkin.

Pääsiäinen oli kiva. Kävin Vaasassa ja Kokkolassa; Vaasassa rauhallista pubeilua puolityhjässä, mukavassa pystybaarissa. Kokkolassa moottoripyöriä ja Hanna Pakarinen. Tein lehtijutun salibandyturnauksesta ja näin Mr. Bean -elokuvan teatterissa (viimeksi olen käynyt leffateatterissa ehkä kolme vuotta sitten.) Kerrankin ehti rauhoittua ja vain olla.

Olen miettinyt omaa päivä- ja viikkorytmiäni, se on kieltämättä aika omituinen. Viikonloput ovat kuluneet intensiivisesti jonkin asian parissa, kaikkialla muualla kuin Raahessa. Kun jääkiekkokausi loppui, viikonlopputyöt vähenivät lehtikirjoittelun osalta olemattomiin. Onkin ollut hyvää aikaa viipottaa oman lätkäharrastuksen perässä pitkin maakuntia.

Maanantai on pianotuntien osalta vapaata, mutta koska muina päivinä en ehdi (tai "en ehdi") siivoamaan huushollia, maanantaina on pakko fiksailla kämppää jonkinlaiseen järjestykseen, pestä pyykkiä, tiskata astioita jne. Jos viikon pianotunteja täytyy suunnitella, teen sen maanantaina. Toisinaan suuntaan myös Ouluun, jossa käyn tervehtimässä pappaa ja moikkaamassa kavereita. Illalla kokoontuu haitarikerho, ja soitot venyvät aina melkein yöhön saakka.

Tiistaina nukun pitkään, ja vitkuttelen sängyssä vielä heräämisen jälkeen, sillä mihinkään ei ole kiire. Aamupalan ja suihkun jälkeen lähden johonkin kahville ja lukemaan Raahen Seudun, vaikka sama lehti tulee kyllä kotiinikin... Käyn Honganpalossa vanhempieni luona soittamassa pianoa, jotta pääsen hyvään fiilikseen viikon pianotunneille. Sitten nokka kohti Pyhäjokea, jossa töissä kuluukin sinne kahdeksaan saakka. Sen jälkeen punttisalille ja jälleen myöhään nukkumaan.

Jääköhän tiistai-illan kuntoilut jotenkin päälle, sillä keskiviikkoaamuisin mieli tekee lenkille, salille, uimaan, mihin tahansa. Usein käyn yksin, sillä kaverit ovat päiväsaikaan töissä, mutta joskus saan jonkun houkuteltua mukaani. Käyn ehkä kavereilla, jossain syömässä ja ajan Parhalahdelle pitämään pianotunteja. Illalla on vapaata, joten käyn morjenstamassa vanhempiani, menen treeneihin tai kyläilen jollakin kaverilla. Joskus kannattaisi ehkä mennä kämpillekin ja vain olla yksin, mutta miksei sitä ikinä tule tehtyä?

Torstaina nukuttaa taas pitkään, ja kirjan kanssa sängyssä saattaa kulua kahteenkintoista saakka. Yleensä torstaisin huomaan, etten aikeistani huolimatta ole viikon aikana maksanut laskuja, käynyt kaupassa, hoitanut kiekkojoukkueen asioita tai tehnyt muitakaan kotitöitä. Yritän päivällä saada kämppää jonkinsortin kondikseen viikonloppua varten, mutta yleensä epäonnistun siinä reilusti. Se alkaa vituttaa, joten yritän kinuta kavereita ulos syömään. Kaikki ovat töissä. Siinä vaiheessa, kun muut alkavat töissä laskea pääsevänsä kohta kotiin, minä hyppään lopulta autoon ja hurautan Vihantiin pianotunneille. Joskus lähden hyvissä ajoin, ja käyn Vihannin vaatekaupassa, jossa tuttuni on töissä. Viikonlopuksi on aina jotain suunnitelmia, joten torstaina joutuu jo pakkaamaan matkakamppeita tai valmistelemaan viikonloppua muuten. Illalla yritän jälleen viimeistellä kämppää jonkinlaiseen iskuun, mutta yleensä jokin meno keskeyttää homman lahjakkaasti. Tietenkin olen siitä vain hyvilläni.

Jos perjantaiksi ei ole jo buukattu reissua johonkin, menen käymään toimituksessa. Tavallisesti menen tekemään toimitukseen yhtä juttua, mutta jotenkin siellä tulee oltua myöhäiseen iltapäivän ja illan taitteeseen - valmiina on kolme tai neljä juttua. Talvisaikaan perjantai-illan vakio-ohjelmaan kuului lepakkotreenit yhdeksästä kymmeneen, mutta nykyisin illat ovat vapaina. Saatan käydä Oulussa tervehtimässä pappaa tai vähintäänkin menen saunomaan vanhempien tai kavereiden luokse.

Viikonlopuiksi ohjelmaa on riittänyt reilusti, ja meno näyttää jatkuvan aivan toukokuun alkuun saakka, jolloin lähdenkin jo Norjaan. Kun kiekkokausi rauhoittuu, alkaa muu toiminta herätä talviuniltaan. Kämpillä ei tule paljon oltua, mutta reissuilla ja tapahtumissa tapaa kavereita ja uusia, mukavia tuttavia.

posted by Heli @ 2:29 AM